Duunailua

No niin! Nyt on alkanut se aika, jolloin myös PuuhaTarhan ViherMatto kaipaa säännöllistä huomiota. Ruohikoksikin tuota jotkut kutsunevat, mutta ottaen huomioon sen kanssa jonkinlaisessa symbioosissa elävät voikukat, apilat, maahumalat, ja sen seitsemää muuta sorttia edustavat kukat ja rikkaruohot, ehkä vihermatto olisi kuitenkin korrektimpi nimitys…

• 

• 

• 

Leikkurin varressa kuluu itseltäni noin kolme tuntia per kerta, mutta mieheni fixaa saman alueen ainakin puoli tuntia nopeammin. Periaatteessa leikkurin säiliöön ei ilmeisesti ihan kolmen tunnin ajoon edes mahdu tarpeeksi polttoainetta, joten aviomies saattaa pysäyttää minut kesken cruisailuni, ja täyttää laitteen tankin ihan ohimennen. Viime kerralla ei kuitenkaan varastossa ollut lisälöpöä haettavissa, joten hän kehotti vain ajamaan niin paljon kuin vastatäytetyllä tankilla ehdin. Vähän Äimän Käkenä hän oli, kun kolme tuntia myöhemmin toin laitteen viilentymään ja läksin itse hakemaan kylmää juotavaa… Hän oli nimittäin kurkistanut leikkurin tankkiin, ja todennut että tyhjä oli! Pohja ei ollut enää edes kostea! ”Sää oles kyl ihmeelline… emmää tiä MIKÄ sää ole, mut pelkäl pensahuuruje MUISTOL sää nykki olet tua ruaho leikannu…”

Ensimmäistä kertaa minulla oli osan aikaa korvilla sellaiset kuulosuojaimet, mistä voi kuunnella radiota ViherMaton yllä pyörähdellessä. Minä siis syytän Helmi Radiota, joka soitti 80-luvun suosikkeja sinäkin iltana: Nick Kershaw, Eurythmics, The Police, Cindy Lauper, Whitney Houston, Europe, Culture Club, Paul McCartney ja Michael Jackson… Tulin siinä humussa ajaneeksi osan naapurinkin nurmikkoa, kun meillä ei ole välissämme mitään raja-aitaa – muutama iso puu vain!

Muita uutisia: Kesäkuun alun kunniaksi PuuhaTarhaan saapui myös suuri kaariportti! Se on sijoitettu kohtaan, missä talon etupuolen kapea piha-alue muuttuu takapihalla olevaksi suureksi puutarhaksi. Taustalla näkyy harmaalla pressulla päällystetty alue, jota muokataan ”Pionilandiaksi.”

Tämän kesän toiminnan pääteemana on meillä edistää kaikkea sellaista, mikä liittyy erilaisiin RAKENTEISIIN; sekä nikkaroituihin, että ns. maanrakennuksellisiin yksityiskohtiin. Tämä kaariportti kuuluu niihin nikkaroituihin. Itse sitä ei tehty, vaan se löytyi yllättäen paikallisesta Facebookin kirpputoriryhmästä. Jollen nyt ihan väärin muista, niin maksoimme siitä 20 euroa. Joku (ei ilmeisesti myyjä, vaan ehkä saman talon aiempi asukki) on hitsannut sen alumiiniputkista, jotka eivät ruostu siten kuin esim. teräsputket, joten vaikka kaari on ilmiselvän vanha, se on kuitenkin hyväkuntoinen. Hetken verran mietimme, pitäisikö se maalata uusiksi, mutta tulimme siihen lopputulokseen, että kasvien alle se kuitenkin jää piiloon hyvin nopeasti, joten säästämme energiaamme pakollisempiin tehtäviin.

Mitä tulee kasveihin, niin mielessäni on siirtää sen kummallekin puolelle tuota valamonruusupensasta, mitä yllä olevassa kuvassa versoaa ihan villinä ”aitana” kaariportin ja sen takana näkyvän autotallirakennuksen välissä, kulkureitin varrella.

• 

• 

• 

Valamonruusulla ei kuulemma ole mitään tekemistä Suomessa sijaitsevan Valamon luostarin kanssa (vaikkei sekään olisi mitenkään mahdotonta ollut: luostarien puutarhoissahan kasvatettiin paljon erilaisia kasveja niiden lääkitsevien ominaisuuksien takia!), vaan nimi tulee sen ruotsinkielisestä vastineesta VALLMOROS, eli unikkoruusu. Nimi viittaa tämän ruusupensaan yksinkertaisiin, avoimiin kukintoihin.

Nuo kukat muuten houkuttelevat valtavia määriä pörriäisiä, joten näinä päivinä kun puutarhurit ympäri maailmaa alkavat toden teolla herätä siihen, että tietyt mehiläislajit ovat sukupuuton partaalla, pidän suorastaan EkoTekona lisätä esimerkiksi tämän pensaan määrää PuuhaTarhassa. (Täältä löydät Tieteen Kuvalehden pikakatsauksen kokonaisten mehiläisyhdyskuntien romahtamisen seurauksiin: https://tieku.fi/elaimet/hyonteiset/mita-tapahtuu-jos-kaikki-mehilaiset-kuolevat )

Meillä on eräs tällainen valamonruusupensas etupihallakin, istutettuna olohuoneen ikkunan kohdalle. Joka kesä se kasvattaa muutaman ihan hervottoman pitkän oksan jotka ylettyvät jopa muutaman sentin verran yli talomme räystään korkeuden. Siispä uskallan väittää, ettei tältä pensaalta mene kuin kesä tai kaksi tuon uuden kaariporttimme koristeluun. Suurimmaksi osaksi aion taivuttaa sen oksia kaarelle, eli alas kohti maata, jolloin se kasvattaa jokaisesta taivutetusta oksastaan useita uusia oksia suoraan ylöspäin – samaan tapaan kuin vanhan omenapuun vaakatasossa kasvavaan oksaan kasvaa pystysuorasti ylöspäin kurkottavia vesiversoja.

Tällä konstilla saa tuuheutettua mitä tahansa (?) ruusupensaita, mutta minä aion siis käyttää tätä kikkaa saadakseni tuuhean ja ruusunkukkia läpi kesän lykkäävän, upean köynnöksen tuohon suureen kaareen! Projekti etenee hissukseen…

.

.

.