Kellarissa suhisee

Kaksi viikkoa sitten raportoin siemenkasvatuksistani, ja siitä miten olin päättänyt kokeilla palsternakan kasvatusta kukkapenkkiä varten. Sen artikkelin löydät tästä linkistä. Nyt on aika vilkaista, mitä kellarissa on tapahtunut kahden viikon aikana. Ihan ensimmäiseksi verrattakoon yleisilmettä alakerrassa silloin ja nyt:

Kasvu on ollut kerrassaan huimaa! Siemenet ja juurakot puskevat vartta niin että suhina käy! Ilokseni voin myös todeta, että ajoitukseni näiden kanssa vaikuttaisi osuvan aivan nappiin. Maa on nyt sulanut tarpeeksi ja ilma lämmennyt, jotta näitä voisi jopa alkaa istuttaa tuonne aurinkoiselle ja lämpimälle etupihallemme, mutta toistaiseksi pidättäydyn liiasta intoilusta vielä hetkisen verran. Hallanvaaraa ei kuitenkaan sääennusteiden mukaan ole ainakaan ihan lähiaikoina näkyvissä, ja jos kevään eteneminen sujuu yhtään siihen malliin kuin viime vuonna, ei noita yöpakkasia enää tule ollenkaan!

Palsternakkoihin on jo kasvanut komeat varren alut. Mielenkiintoista on, että kasvuun lähdöissä on huomattavia eroja eri yksilöiden välillä. Esimerkiksi kaikkein suurin ja komein ”Nakka” ei ole vielä lähtenyt kasvuun juuri ollenkaan. Siinä on vain parin sentin nysä vihreää, kun taas vähän vaatimattomamman kokoiset – ja peräti jotkin puolikkaat – ovat jo täydessä vauhdissa: pisimmät lehdet jopa 20-senttisiä. Alla olevassa kauempaa otetussa kuvassa se suurin yksilö on etualalla aika keskellä.

• 

• 

Täytyy sanoa, että nuo palsternakan lehdet ovat mielestäni erittäin kauniita, ja tulevat aikanaan tuomaan muodoillaan herkkää, heleää ilmavuutta mihin tahansa kukkapenkkiin. Mahtaisivatkohan ne löytää paikan itselleen peräti pionien joukosta? Täytyy hieman opiskella mitä tuholaishyönteisiä ne mahdollisesti houkuttelevat, ja tehdä päätös sen tiedon pohjalta. Keltaiset kukinnot saattaisivat kyllä sopia suloisesti yhteen esim. valkoisen ’Duchesse de Nemours’ -pionin kanssa, sillä sen sisäosa taittuu selkeästi keltaiseen suuntaan. Miltähän palsternakan kukka tuoksuu?

• 

• 

• 

Muiden siemenkylvöjen tilanne on kerrassaan herkullinen; ensimmäistä kertaa koskaan monet niistä ovat oikeasti selvinneet kaikkein riskialttiimpien vaiheittensa yli minun hoidossani! Joukko koostuu tosin tällä kertaa vähän helpommista lajeista – enimmäkseen. Aitoelämänlangat, ruusupavut ja krassit esimerkiksi ovat hanakoita kasvajia, ja pärjäävät kasvunopeutensa ansiosta myös liian ronskien kastelijoiden käsissä ohi ”vauvavaiheensa.”

Mutta nämä seuraavat ovat aiemmin osoittautuneet vähän vaikeammiksi: en ole vielä koskaan onnistunut saamaan yhtään omaa, siemenestä kasvattamaani tainta JUURI TÄTÄ VAIHETTA pidemmälle! Leijonankitaa on tuossa ”ryhmäkuvassa” etualalla pönöttävien parin krassintaimen, ja taaempana vaaleanvihreänä pensaana jo rehottavien salaatinalkujen välissä. Ne hennonhennot pienet alut yleensä HUKKUVAT kasteluveteeni, joten nyt jos koskaan pitää olla supervarovainen… Toisessa kuvassa on valkoisessa purkissa muutama hontelo laventelintaimi, jotka epätoivoisesti kaipaisivat syvempää istutusalustaa – mutta en millään uskalla koskea niihin: ne ovat niiiiin herkkiä taipumaan ja katkeilemaan! Kolmannessa kuvassa onkin sitten pienoisen yllätyksen tuottaneet rosmariinin taimet. Ehdin jo epäillä ettei yksikään siemen lähtisi kasvuun, mutta niin vain niitä nyt näyttäisi olevan kymmenisen kappaletta tuolla sinnittelemässä kohti valoa. Voi, miten onnellinen olisinkaan, jos saisin alulle muutaman hyvän yksilön joista voisin lähteä kasvattamaan oikein rosmariinipuita!

Ja lopuksi vielä vilkaisu Tukholman tuliaisiin: pensaspioni (Suffruticosa ’Kao’) on kovin ihastunut oloonsa. Sekin on jo kasvattanut 20-senttisiä uusia versoja. Niiden varret ovat mielenkiintoisen punaiset, ja lehdissä on kaunis, hieman harmahtava vivahde. Toivottavasti ja todennäköisesti se ei tule kukkimaan tänä kesänä, eikä ehkä vielä ensi kesänäkään, mutta kunhan se saa rauhassa asettua PuuhaTarhaan perustettavaan Pionilandiaan omalle paikalleen, niin tästä Kukkien Kuninkaasta tullaan vielä kuulemaan moneen otteeseen!

Ja vielä nämä Tukholman messuilta ostetut mökinihmekukat: hyvä IHME kun niillä on kiire! Niitä ei mikään voi enää pysäyttää… Yhdestätoista juuresta (diilin mukaan niitä sai yhdeksän kappaletta 10 eurolla, mutta myyjä oli sujauttanut mukaan pussiin pari extraakin) on jo kahdeksasta juuresta kustakin lähtenyt täyteen kasvuun kaksi vartta. Luulenpa, että nämä saavat muuttaa aika pian PuuhaTarhan etupihan auringonlämpöiseen kukkapenkkiin… Näihin ihmeellisiin ihmekukkiin päätän tällä kertaa. Kesä on jo ovella; enää ei puutu kuin västäräkit, ja sitten jo alkaakin kuulua pääskyjen viheltelyjä sinitaivaalta. Aurinkoa teille kaikille!

.

.

.