Palsternakkaa kukkapenkkiin

Ruotsalaisessa puutarhaohjelmassa näin viime viikon jaksossa, miten he olivat vierailleet englantilaisessa kukkatarhassa, ja sieltä bonganneet kauniin, keltaisilla kukilla kukkivan kasvin, minkä tunnistivat… palsternakaksi! Hieman tillin kukintoa muistuttava herkkä kasvi oli heistä niin hieno ilmestys, että päättivät käyttää samaa juuresta omassakin puutarhassaan.

Palsternakan kukinto

Itse olen myös ihastunut ajatukseen käyttää syötäviä kasveja (esim. raparperi, tilli, ruohosipuli, kaikki erilaiset salaatit, jne.) myös KUKKAPENKKIEN KORISTUKSENA! Silloin niiden tehtävänä on kauniiden kukkien tai lehtien tuottaminen, ei niinkään se syötävyys-osuus, sillä niiden makuun ja terveellisyyteenhän vaikuttaa maaperä missä ne ovat kasvaneet. Ja ehdottomasti pitää muistaa, että mahdollisesti käytetyt erilaisten tuhoeläinten torjunta-aineet saattavat tehdä näistä syötävistä suorastaan myrkyllisiä! Mutta muutenhan voisi vaikka tehdä kuten jossain toisessa ohjelmassa muistan vuosi-pari sitten nähneeni erään tanskalaisen (?) miehen tehneen: ruohikon sijasta hän oli kylvänyt pihansa täyteen vihreää salaattia! Kauniita, heleänvihreitä lehtiä piha täynnä – ja pilkkahintaan, salaatinsiemenethän eivät juuri hinnallaan pröystäile… Erilaisia värejä + muotoja +tekstuurejahan on vaikka muille jakaa!!!

Mutta takaisin tuohon palsternakkaan. Kiinnostuin sen käytöstä kukkapenkissä sen verran, että ajattelin nyt siemenkasvatusten aikaan kokeeksi töräyttää muutaman ”Nakankin” multaan…


Ensin kävin paikallisesta marketista hakemassa kuusi palsternakkaa, mahdollisimman kapeita, ihan vain jotta ne mahtuisivat ensi alkuun yhteiseen ämpäriin. Niiden kilohinta oli neljän euron paikkeilla, ja nämä kuusi jäivät vähän alle kiloon painoltaan. Järkeilin niin, että koska nämä kasvit ovat jo kerran kasvaneet täyteen mittaansa ja kehittäneet tuon ”juurimukulansa”, niin ne eivät tarvitsisi taimimultaa. Päätin kokeilla kesäkukkamultaa. Ehkä hieman outo valinta, tavallinen puutarhamultakin olisi kelvannut, mutta pienestä lannoituksesta ja kastelukiteistä saattaisi loppujen lopuksi olla apua? Siispä multa ämpäriin, jonka pohjalla oli muutama kivi salaojituksena, ja vähän kastelua jo ennen palsternakkojen istutusta.

Valitsin palsternakoista kolme leveintä yksilöä puolitettavaksi, sillä halusin kokeilla voiko samalla rahalla saada useamman taimen…
Varmistin, että kumpaankin puolikkaaseen tuli suunnilleen yhtä paljon vanhaa naattiosaa mukaan, sillä siitä se uusi varsi käsittääkseni lähtee kasvuun.
Loppuosan kanssa olin suurpiirteisempi.

Sitten vain kaikki palsternakat multaan ämpäriin. Kokonaiset keskelle, ja puolikkaat reunoille. Pieni kastelu, jotta multa asettuisi tiiviisti juuresten ympärille, ja viimeiseksi kuivaa multaa päällimmäinen, noin puolen sentin kerros (oikeastaan lähinnä estetiikan takia). Ja nyt ne saavat rauhassa tehdä mitä palsternakat nyt sitten yleensä tekevätkin; toivon mukaan kasvattaa juuria, ja myöhemmin myös vartta!

Koska ounastelen tänäkin vuonna kesän iskevän yhtäkkisesti jo toukokuussa (kuten viime vuonna, jolloin touko-heinäkuu olivat erittäin kuumia ja sateettomia kuukausia) olen tuolla samaisessa kellarikerroksen huoneessamme jo kuukausi sitten kylvänyt ensimmäiset siemenet tulevaa kesää ajatellen. Pari päivää sitten esimerkiksi siirsin aitoelämänlangat ja tsinniat (= oppineittenkukat) isoihin ruukkuihin kesäkukkamultaan.

Samassa paikassa, kasvivalon alla ovat saaneet kesää odotella myös taannoisen Ruotsinmatkani tuliaiset; Tukholman puutarhamessuilta ostamani pensaspionin ja mökinihmekukkien juurakot. Kumpaisillekin olen jo alkanut antaa vettä silloin tällöin, ja koska ne selvästi RAKASTAVAT tuota punaista valoa, ovat ne aivan innoissaan jo alkaneet tehdä uutta kasvua!!!

Jottei totuus pääse unohtumaan, niin laitettakoon tähän loppuun vielä kuva laventeleista, joita yritän saada kasvamaan siemenestä… Ne ovat juuri tulleet pois kylmäkäsittelystä jääkaapissa… Olen monta vuotta halunnut kokeilla laventelin siemenkasvatusta, mutten ole tätä ennen uskaltanut, sillä 1) aviomies katsoo kieroon, kun löytää multaa jääkaapistansa, ja 2) olen ajatellut homman olevan kauhean vaivalloista. Pionin siemeniä hankittuani, ja todettuani niiden vaativan ihan vastaavan kylmäkäsittelyn, totesin että nyt olisi korkea aika laittaa laventeliakin samaan syssyyn. 1) Piilotin purkit hillojen taakse. 2) Siellä ne nököttivät itsekseen, ilman että minun piti tehdä yhtään mitään. Joten EI ollut vaivalloista!

Mutta siis tässä vielä kuva näistä laventeliraukoistani. Tämä on neljästä samanlaisesta purkista menestyksekkäin – ainakin toistaiseksi… Näihin näkymiin!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s