Salaatin esikasvatuksesta

Maaliskuussa kylvetyt salaatinsiemenet ovat kasvaneet mainiosti wc-paperirulliin laitetussa taimimullassa, kasvivalon alla. Nyt oli kuitenkin korkea aika unohtelevaisen Puutarmarin ”koulia” ne isompaan ruukkuun. Lainausmerkit ansaitsevat paikkansa siksi, että epäilen vähän kyseessä olevan jo enemmänkin PelastusOperaatio, kuin kouliminen – niin pitkälle ne ovat jo ehtineet kehittyä… Siispä siirsin kaikki uudelleenistutettavat raukat, hankkimani mullan, sekä työkalut ulos ja ryhdyin toimeen.

Ensimmäisenä piti muistaa kastella koulittavat taimet!!! Huipputärkeää, sillä liian kuiva multa rapisee sormien välistä hiekkana pois, ja taimien hennot juuret vaurioituvat varmasti. Toiseksi piti valmistella uudet ”ruukut.” Sellaiseen käyttöön perheemme on kerännyt syötyjen jugurttien purkkeja. Leikkasin niistä saksilla pohjat pois, jotta ylimääräiset kasteluvedet eivät jäisi lillumaan purkkien pohjalle juuria mädännyttämään, vaan valuisivat alustana toimivalle (paikallisesta kierrätyskeskuksesta parilla eurolla ostetulle) uunipellille.

Esikasvattamani salaatti on nk. Frisé-salaattia (Kähäräendiivi). Se oli ehtinyt kasvaa jo niin paljon että pitkät, ohuet juuret pilkistivät jo wc-paperirullan alaosasta ja joistakin sivujen saumakohdista ulos. Rullat olivat myös imeneet itseensä kosteutta ja olleet ehkä liian tiiviisti kiinni toisissaan, minkä tuloksena multaan oli jo ilmestynyt sienikasvustoakin. Nyt asetin muutaman ilman pohjaa olevan jugurttipurkin valmiusasentoon avaamani (makuuasennossa olevan) multasäkin multaan, painaen sitä vain hieman mullan sisään alaosastaan.

Olin hankkinut Green Care GrobioottiTM Kasvumaa Luomu -pussin tätä tarkoitusta varten. Sen lisäksi että se sisältää mm. erilaisten turpeiden, kananlannan, puunkuoren ja kalkin lisäksi myös nk. hyötymikrobeja (eli suomeksi sanottuna kasveille hyödyllisiä bakteereja…), jotka edistävät kasvien juurtumista ja vastustuskykyä, juuri tässä tuotteessa nämä aineet ovat Kodin Terran myyjän mukaan sekoitettuna koko pussiin tasaisesti. Minun tarkoitukseeni (pikkuruukkuihin koulimiseen) tämä oli sopivampi vaihtoehto, kuin esim. tomaateille hankkimani toisen valmistajan kasvusäkki, mihin tomaatintaimet istutetaan yhteen kohtaan, ja ne yltävät toisessa osassa pussia oleviin lannoitteisiin vasta vähitellen kasvaessaan.

Kun muutama purkki oli valmiina vastaanottamaan uuden asukkaansa, avasin ensimmäisen wc-paperirullan varovasti ”saumaansa” pitkin. Jos jokin hento juuri oli hiukan tarttunut pahviin, autoin sitä peukalolla pysymään multapaakussa kiinni. Sen jälkeen jaoin taimet ”hellällä kädellä” kahteen suunnilleen saman kokoiseen osaan. Sisältä paljastuneista juurista pieni osa oli huippupitkiä, mutta en halunnut sulloa niitä matalampiin jugurttiruukkuihini, joten päädyin napsaisemaan ne puolen välin paikkeilta poikki. En usko tämän vahingoittavan niitä kovin paljon, vaan pikemminkin toivon sen jopa rohkaisevan niitä haarautumaan ja lisääntymään… Siemenkasvatuksen aloittelija kun olen, en kuitenkaan menisi lyömään asiasta vetoa; asiantuntevammat ovat todella tervetulleita korjaamaan mielipiteitäni ja jakamaan tietojaan+taitojaan alla olevaan kommenttikenttään!

Seuraavaksi asetin jaetun puolikkaan purkkiinsa, ja täytin reunat oikein varovaisesti mullalla VAIN SEN VERRAN ETTÄ SAIN TAIMEN HALUAMAANI ISTUTUSSYVYYTEEN. Purkki saattoi jäädä näennäisen vajaaksi, mutta sen sijaan että olisin yrittänyt korjailla heiveröistä tainta esim. korkeammalle, varmistuin siitä että mullan korkeus suhteessa itse taimeen oli sopiva. Sitten tein Puutarmarin sulavan kädenheilautusliikkeen!

Nostin purkin mullasta, käänsin ympäri ja TYÖNSIN ISTUTUSTA ALHAALTA YLÖSPÄIN, haluamalleni korkeudelle kohti purkin yläreunaa. Sitten lisäsin multaa alaosaan!

Geniaalista PuuhaTarhasta! 😉

Ainiin, ja oikeaoppinen ote purkkia käännettäessä ja ylösalaisin pidettäessä on sitten tämä alla oleva. Muuten taimi sekä mullat putoavat purkista pihalle, ja sitten ei ole enää erkilläkään hauskaa…

Lopuksi taas kaikki purkit riviin uunipellille (myös ne ensiyritysten surkeanpienet jaot: nekin reipastuvat vielä), ja kastelu. Eikä kannata kaataa sitä vettä ihan noin korkealta, kuin minä tuossa kuvassa; riskinä on että vesi osuu hentoiseen taimeen ja litistää sen. Tokihan noita nyt tuossa riittää jokusen verran, mutta minusta ne ovat niin hauskoja kasveja laittaa syömisen lisäksi ihan perennapenkkiäkin koristamaan (ja arvuutella tutuilta myöhemmin kesällä, mitä ne joulukuusen malliset, pienet vaaleanliilankukkaiset kasvit ovat!), että mielelläni istuttelen niitä mahdollisimman paljon…

Palautin tuon pellillisen takaisin sisälle vielä joksikin aikaa, sillä taimet eivät ole vielä karaistuneet elämään villinä ja vapaana ulkomaailmassa, mutta ennen pitkää heille koittaa vapaus, ja silloinkos riemuitaan!

.

.

.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s