Tilanjakaja kuusista

Pihastamme löytyy jatkuvalla syötöllä erilaisten puiden villejä taimia. Jokainen, jonka naapurustossa kasvaa esimerkiksi koivuja, tietää että niiden pikkuiset taimet kansoittavat sorapihan yhdessä kesässä, ja jollei niitä olisi koko ajan nyppimässä ylös (muiden rikkaruohojen ohella) ne tekisivät pihasta ryteikön noin viidessä vuodessa. Koivuntaimet nypimme armotta ylös, ja kirsikkapuun juurivesat leikkaamme surutta alas (mikä ei auta yhtään mitään; ne pitäisi kaivamalla jäljittää alkuperäänsä ja hakata sieltä poikki – ja siltikin pian olisi toinen vastaava vuorossa toisesta suunnasta…), mutta kaikkia muita pikkutaimia harkitsemme tarkemmin.

Jo muutaman vuoden ajan olen tarkkaillut, muotoleikannut ja kasvattanut pieniä kuusentaimia siellä täällä PuuhaTarhan alueella. Niitä löytyy mitä ihmeellisemmistä piilopaikoista, sillä enimmäkseen olen antanut niiden kasvaa siinä paikassa mihin ne alunperin ovat juurtuneet, mutta muutaman yksilön olen siirtänyt erään kukkapenkin perustustöiden alta turvaan.

Yllä olevan kuvan yksilö, ”Linnéan kuusi”, toimi lopulta tänä kesänä lähtölaukauksena pitkäaikaisen suunnitelman toteuttamiselle. Tämä kuusi pääsi pienokaisena ruukkuun, ja se vietiin iäkkään äitini kodin parvekkeelle, ikkunan eteen, missä se on toiminut pikkuruisena joulukuusenakin. Nyt se oli kuitenkin jo kasvanut niin suureksi, että sen juuret kaipasivat lisätilaa. Se oli juuri alkanut menettää väriään, ja seuraavaksi olisivat neulaset alkaneet putoilla. Nyt oli aika antaa sen levittää juurensa ja lähteä lentoon…

Kauan sitten päätin, että nuo ympäri PuuhaTarhan aluetta kasvavat pikkukuuset pääsisivät aikanaan tilanjakajiksi suurelle takapihallemme. Laittaisin ne reunusaidaksi kukkapenkkien laidoille samaan tapaan kuin keski-Euroopassa on totuttu näkemään puksipuureunuksia kukkapenkkien ympärillä nk. muotopuutarhoissa. Koska puksipuulla ei juuri ole mahdollisuuksia selvitä omalla kasvuvyöhykkeellämme (2), harkitsin ensin marjakuusten käyttämistä. Mutta sitten hoksasin, että omassa pihassamme kasvoi täysin kelvollisia tavallisten kuusten taimia (jotka myös jatkavat tontin takaosassa olevan kuusista muodostuvan raja-aidan ”muotokieltä”), ja päätin valmistella niitä tulevaan tehtäväänsä muutaman vuoden ajan leikkaamalla niiden vuosikasvuja sen verran, että saisin niistä mahdollisimman tuuheita ihan alhaalta asti.

Tilanjakajan paikka määräytyy nyt olemassaolevan, ruohottuneen vanhan kukkapenkin linjojen mukaan. Nurmikko sen vieressä on niin tiheää ja täynnä rikkaruohoja, että työ aloitettiin kanttausraudan avulla. Se pureutui tiheään alustaan helpommin kuin iso lapio. Kanttausraudalla merkittiin linja, jota pitkin sitten kuljettiin lapion kanssa ja käännettiin nurmikkoa ylös. PuuhaTarhan mittakaavassa ja mökkimäisessä tunnelmassa ”silmämäärä” riittää hyvin tuomariksi, mutta toki yritimme hiukan seurata sitä, että linjasta tulisi jotakuinkin suora. Nurmikko kuitenkin valtaa tilaa takaisin huippunopeasti ja tasoittaa reunan.

Yhteentörmäys muurahaispesien kanssa oli tietysti väistämätön; niitä kun on IHAN. JOKA. PUOLELLA. Onni oli kuitenkin puolellamme, emmekä tällä kertaa osuneet niiden KELTAISTEN muurahaisversioiden, eli Porin murteella ”kusiaisten”, pesälle. Ne ovat kyllä selvänä vähemmistönä tonttimme muurahaisväestössä, mutta silti niitä riittää vaikka muillekin jakaa – jos joku nyt sattuisi vaikka kaipailemaan kusiaisia pihaansa… Muutto tuli eteen näille mustillekin, kun eivät älynneet tarpeeksi vikkelästi kuljettaa vauvojaan syvemmälle kukkapenkin puolelle. Annoin niille kyllä puoli vuorokautta aikaa, mutta kun ei niin ei…

Vanha kukkapenkki oli aikanaan suojattu jonkinlaisella kovalevyn kaistaleella, mutta maan alle jäänyt osa on tietenkin jo reippaasti hapertunut, ja nurmikko+muut heinäkasvit päässeet myös sitä kautta valtaamaan kukkapenkin aluetta. Nyt kaivoin lapionpiston syvyydeltä kaikki mahdolliset juuret pois, minkä jälkeen 1) möyhensin alkuperäistä multaa ilmavammaksi, 2) sekoitin siihen fantastista omaa kompostimultaamme, ja 3) lisäsin joukkoon ja päällimmäiseksi vielä kaupasta ostettua ”Havu- ja rhodomultaa.” Siitä tuli kyllä sellainen unelmien cocktail, että jollei siinä suorastaan kukoista pikkutaimet, niin ei sitten missään!

”Linnéan kuusi” sai paikan kukkapenkin kauemmasta päädystä, kohdasta missä siitä aikanaan tulee L:n muotoisen aidan kulmakuusi. Istuttamisen yhteydessä varmistin vielä, että se sai avukseen pari kaivannosta löytynyttä matoa – pitämään multaa kuohkeana ja ilmavana sen juurilla.

Yllä olevat kuvat kertovat vielä lopuksi hieman PuuhaTarhan tuon kulman tämänhetkisestä suunnitelmasta. Kuusiaita tulee muodostamaan matalahkon, ällänmuotoisen (täältäpäin katsottuna L:n peilikuva) reunuksen kukkapenkille, joka entisöidään aiempaan loistoonsa. Myöhemmin lisätyt keltaiset tarha-alpit saavat siirtyä sivummalle, sillä vanhasta keinun rungosta tehdään kaariportti, johon suunnataan kasvamaan ruotsinköynnöskuusama, jolla on ilmeisesti ollut tähän asti liian varjoisa kasvupaikka, sillä se ei ole loivassa rinteessämme oikein menestynyt. Tuon kaariportin läpi tulee kulkemaan reitti ”Puu-tarhaan”, eli fiinimmin ”Arboretumiin”, missä kasvatetaan tuhatta ja sataa tammentainta, ja muutamaa hevoskastanjaa. Mutta niistä lisää toisessa artikkelissa myöhemmin… 😉

.

.

.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s