Kasvukausi alkaa…

Mikään ei saa Kesän Energiaa virtaamaan suonissa niin kuin ensimmäiset pionin ”piipat” keväällä! PuuhaTarhan tämänhetkisistä pionilajikkeista on ensimmäisenä putkahtanut näkyviin ’Buckeye Belle’, upea tummanpunainen ilmestys, jolta odotan kohtuullisen näyttävää kukintaa tänä kesänä. Juuri tänään – huhtikuun puolessavälissä – löysin kuolleiden lehtien alta kolme piippaa, mutta toivon että niitä ilmestyisi vielä yksi tai kaksi lisääkin…

Mikään muu pionilajike ei vielä tässä vaiheessa ollut herännyt, mutta yllätyksekseni löysin samasta kukkapenkistä merkinnät kahdesta vuori-/vuokkopionin juurakosta, jotka ilmeisesti ( ! ) olen sinne viime syksynä istuttanut. Kyllä oli Hymy Huulessa Puutarmarilla, kun tyytyväisenä saattoi todeta olleensa syksyllä niinkin suurissa järjenvoimissa, että oli MERKINNYT istutuksensa edes jollain tavalla heti alkuun. Muistin varaan kun ei kannata enää tässä elämänvaiheessa jättää yhtään mitään!

Tulppaanit ovat luonnollisesti eri puolilla PuuhaTarhaa ehtineet pisimpään kasvuun. Joillakin alueilla on vielä hieman lunta, mutta sielläkin on jo lehdet reippaasti näkyvissä.

Seuraavina on kasvussa keltapäivänliljat ja – yllättäen – maksaruohot! Maksaruohot todella ovat koko kesän ajan ilahduttavia kasveja, mutta meidän puutarhassamme on valitettavasti vain ja ainoastaan jotakin nimeltä tuntematonta lajiketta, mikä on koko kasvukautensa ajan väriltään varsin vaatimattoman vaaleaa vihreää. Valkoisen ja vaaleanpunaisen pionin naapurina se on mielestäni nyt parhaassa mahdollisessa väriyhdistelmässä.

PuuhaTarhan perälle puolestaan on nyt perustettu uuden uutukainen Lantala! Paikallisen hevostallin omistaja ilmoitti Facebookissa, että peltotöiden alkamiseen saakka heiltä saa käydä hakemassa palanutta hevosenlantaa ihan ilmaiseksi. Kun viime viikonloppuna ajoimme paikalle, löysimme VALTAVAN VUOREN turpeeseen sekoitettua ja tietenkin myös olkia ja heiniä sisältävää lantaa. Kun talikoilla hieman siirsimme päällimmäisiä osia syrjään, paljastui sisemmistä osista upeaa, mustaa, höyryävää, palanutta Kukkien Kaviaaria…! Täytimme kymmenen jätesäkkiä (kunkin noin puolilleen, jotta jaksaisimme nostaa ne peräkärryyn – lanta nimittäin PAINAA ihan kunnolla), ja veimme ne uuteen kotiinsa.

PuuhaTarhan perällä on säilytetty mm. risuja, lehtiä silppumista ja komposteihin sekoittamista varten kahdessa mustassa vesisäiliön (alunperin 1 m3) puolikkaassa. Nyt tyhjensimme toisen niistä, mieheni porasi kaksi reikää (halkaisija n. 12 cm) kummallekin sivulle lähelle maarajaa, ja niistä laitettiin salaojaputket läpi koko säiliön. Sitten kaasimme kaiken tuomamme lannan siihen, ja määrä osoittautui täydelliseksi tuohon tilaan. Viimeksi kyhäsimme vielä pikaisen katontekeleen lannan suojaksi, sillä sääennuste oli kertonut räntä- ja lumisateiden olevan jumittumassa useaksi päiväksi Suomen ylle sinä viikonloppuna ja tämän viikon alussa. Joten nyt meillä on PuuhaTarhassa ihan ikioma Lantala, mistä voi hakea todella komeaa, lähes hajutonta lannoitetta kaikkiin tänä kesänä perustettaviin kukkapenkkeihin, ja vähän lisäpotkua kaipaaville pensaille. Mahtavaa!

Kirsikkapuun kanssa saman kukkapenkin ylle kaartuu myös kaksi vanhaa luumupuuta, joiden aika sadontuottajina on jo lähestulkoon ohi. Kummassakin puussa on parina viime vuonna ollut varsin säästeliäästi jopa lehtiä, ja mieheni onkin jo väläytellyt niiden kaatamisen mahdollisuutta. Niiden silhuetit ovat kuitenkin niin rakastettavia erityisesti talviaikaan, että olen pyytänyt niille jatkoaikaa, ja istuttanut kummankin juurelle villiviiniä. Ajatuksenani on, että nuo luumupuut saisivat mukavat ”tupeet” tällä tavalla ja voisivat jälleen viheriöidä kesällä, ja peräti hehkua syksyisin kauniissa ruskan väreissä! Viime kesänä (2018) vihdoinkin villiviinit alkoivat kunnolla kasvaa pituutta, ja vaikka ne eivät vielä ole kovin reheviä, niin pisimmät varret ovat jo kiivennet lähes kolmen metrin korkeudelle. Kunpa muistaisin ruokkia niitäkin pienellä määrällä hevosenlantaa, enkä unohtaisi antaa kasteluapua, jos sateet tänäkin vuonna jäävät vähäisiksi.

Kasvukausi on siis lähtenyt alkuun, hitaasti mutta varmasti. Vielä on lunta sen verran jäljellä, että sitä valokuvaan voi löytää, mutta alkavan viikonlopun aurinkoinen keli ja 5-10 asteen lämpö varmasti sulattavat sen – ehkä jopa lopullisesti? Nyt pitää opiskella tuon kamerani oikeaoppista käyttöä. Siinä nimittäin on nippeleitä ja nappuloita ihan kunnioitusta herättävä määrä, ja olen varma siitä, että kunhan kaivan kameran käyttöohjeen esiin ja opiskelen sitä yhden viikonlopun ajan, alamme saada vähän asiantuntevampia kuvia tänne PuuhaTarhan blogiin. Peukut pystyyn!

.

.

.

.

.