Tukholman puutarhamessut, osa 1

Nordiska trädgårdsmässan Tukholmassa 21.-24.3.2019. Näistä puutarhamessuista minulla oli tieto jo hyvissä ajoin, sillä ne näkyivät Suomen pionistien tapahtumakalenterissa jo kuukausia etukäteen. En kuitenkaan suunnitellut lähtemistä Tukholmaan tuolloin, sillä kaikki messut ovat mielestäni niin hurjan väsyttäviä jaloille ja selälle, kun niissä aina tulee käveltyä ja seisottua tunti toisensa jälkeen… Mutta niin vain kävi, että kevään muuttolintujen mukana saapui myös uutta intoa pikku pionistin sydämeen, ja vain kaksi päivää ennen puutarhamessujen alkamista syntyi minulla hillitön himo lähteä Länsinaapurin puolelle – lähinnä tervehtimään Ruotsin pioniseuran jäseniä, joilla olisi messuilla oma näyttelyloosinsa!

Niinpä juttelin puhelimessa ihanan, Tukholmassa asuvan sisareni kanssa, joka yleensä innostuu kaikenlaisista rutiinintappajista, ja hän toivotti minut tervetulleeksi yöpymään luonaan viikonlopun ajan. Matkustin perjantaina päivälaivalla lahden yli, ja kun illalla istuimme Ulla-Britan keittiössä viinilasilliset edessämme, kerroin hänelle vähän puutarhamessuista, jonne menisimme seuraavana päivänä (sisko kun on sen verran urheiluhenkinen, että haluaa mukaan mihin tahansa seikkailuun). Sanoin, ettei meidän olisi mikään pakko siellä hurjan kauan kierrellä, vaan tärkeintä olisi mennä tervehtimään Ruotsin pionisteja, ja toivon mukaan tapaisimme myös henkilökohtaisesti Suomen ja Ruotsin pioniseurojen perustajan Leena Liljestrandin.

”Liljestrand?”, sanoi Ulla-Brita, joka on koko ikänsä tehnyt työtä eri koulutustasojen (ala-asteelta yliopistotasolle asti) opettajana. ”Minulla oli joskus sen nimiset kaksospojat luokallani. Mutta siitä on jo aikaa – varmaan kaksikymmentä vuotta… Mikä sanoitkaan hänen etunimensä olevan?” ”Leena”, minä vastasin. ”Hmm… heidän äitinsä nimi saattoi hyvinkin olla Leena… Missä päin hän asuu?” Sitä minä en millään muistanut: ”Taisi olla jossain täältä pohjoiseen päin? Joka tapauksessa ei Tukholmassa!” ”Ahaa”, sanoi Ulla-Brita, ”no sitten ei varmaan ole kyseessä sama ihminen. Sitä paitsi näiden poikien äiti oli alkujaan suomalainen.” ”No niin on tämäkin Leena!”, minä huudahdin, ja sitten oli jo pakko laskea viinilasi kädestä, ja kaivaa esiin Facebookista Leenan oman sivuston profiilitiedot kuvineen. Ja kuinka ollakaan kyseessä oli juuri se sama Leena, jonka poikia sisareni oli opettanut kymmeniä vuosia sitten!!! Odotukset nousivat seuraavan päivän osalta vielä korkeammalle…

Lauantaiaamuna laitoin juhlan kunniaksi päälleni kirkkaimman, kukikkaimman ja värikkäimmän mekon, minkä vaatekaapistani olin löytänyt, ja matkustimme paikallisjunalla Älvsjö:hön, missä sijaitsee Tukholman messukeskus, Stockholmsmässan. Jätettyämme ulkovarusteet vaatesäilytykseen lähdimme heti etsimään Ruotsin pioniseuran väkeä. Ja siinähän he olivat; ihan pääsisäänkäynnin vieressä, kuten minua oli neuvottu. Osaston taustaseinällä oli valtavan kokoinen pionipuutarhan kuva seinävaatteena, ja se totisesti sisusti koko osaston lämpimän kesäisellä ja ihanalla tunnelmalla!

• 

• 

• 

Ja sitten: tuolta tuli Leena meitä kohti! Astuin esiin, ojensin käteni hänelle ja ilmoitin suomen kielellä, että nyt oli Suomen pionistiväkeä paikalla ja minä olen se Mari sieltä Facebook-ryhmästä. Leena ilahtui kovasti tapaamisestamme, ja sanoi että oli kiva yllätys saada suomalaisiakin paikalle. Mutta sitten mainitsin, että minulla on toinenkin yllätys, käännyin Ulla-Britan puoleen ja esittelin hänet sisarekseni…

Oli jännää seurata Leenan ilmeitä, kun hän yht’äkkiä vieraat – mutta jotenkin tutut – kasvot nähdessään yritti ratkaista tuon leveän hymyn arvoitusta… Ulla-Britakin sanoi ensin suomeksi: ”No hei vaan, Leena!”, mutta armahti sitten toista ettei hämmennys nousisi liian suureksi. Sisko vaihtoi kielen ruotsiksi ja sanoi suunnilleen: ”Ehkä kielen vaihtaminen oikeaksi auttaa sinua tunnistamisessa. Ja voin myös sanoa pari salasanaa…” Sitten Ulla-Brita sanoi silloisen koulunsa, sekä Leenan poikien nimet. Ja silloin välähti! Leenan kasvoille nousi suuren hämmästyksen ja innon ilme, kun hän huusi ”U-B!!!”, ja kiirehti esittelytiskin takaa siskoani halaamaan! Molemminpuolisen ihastuksen vallassa nämä kaksi sitten vaihtoivat hämmästyneinä kommentteja siitä, miten pieni maailma onkaan, ja kaiken huipuksi Leena ilmoitti iho kananlihalla ”juuri eilen jutelleensa jonkun kanssa U-B:sta, kun oli ollut puhe lasten kasvatuksesta!”

Ja siitä alkoi messupäivämme, joka loppujen lopuksi venyi noin viiden tunnin kiertelyksi sekä ”Trädgårdsmässan”:lla, että viereisessä messuhallissa järjestetyillä ”Explore”-messuilla, minne kumpaankin pääsi samalla messulipulla. Mutta lisää siitä kaikesta ”Tukholman puutarhamessut, osa 2”:ssa…

.